Kotitöitä vältellessä

Pitäisi siivota ja valmistella viikonlopun kaksivuotisjuhlia joten päätinpä sitten päivittää tekemisiä ihan vaan kotitöitä vältellessä.

Eräänä aamuna päänsisäinen ääni käski virkata salmiakkikuvioiset lapaset eikä siinä sitten mikään auttanut. Nettiä aikani tongin ja löysin Hepsin blogista lapaset joista oli kyse. Lehtikin (Moda 6/2006) löytyi omasta hyllystäni ja tadaa:

Ensimmäiset virkkaamani lapaset ikinä, ja vieläpä kirjovirkkausta.

Ekoista lapasista tuli vähän tiukat joten piti virkata isommalla koukulla toiset. 5mm koukku oli sopiva ja lankana shuhinafirman alpakkasekoite ja noro kureyon. Lämpimät tuli!

Sitten alkoi kovasti kirjoneuletuttamaan ja syntyi kaksi pääkallopipoa. Kallolapasiin tarvitsin lisää lankaa jota odotellessani pistin puikoille mummolapaset (pdf):


Nätit, eikös?


Vielä saattais kirjoneuletuttaa sukkien verran jos niska-hartiaseutu sallii. Kirjoneule tuntuu rasittavan niitä ja myös sormia enemmän kuin normaali neulominen.

Aamulla ilahduin kovasti kuin luin voittaneeni blogiarvonnassa.Kiitos *Soile*!


Tänään on ollut kyllä todella upea keli, aurinkoa ja pakkasta niin että silmiä kirvelee ja päätä juilii. Tulis vaan lisää lunta kun sitä on vaan metri. Nauttikaa ulkoilusta jos olette sillä tavalla suuntautuneita ihmisiä!

Lumikaaos vaihtui räntähelvettiin?

Iltalehden sivuja kun lukee niin luulisi ettemme asu pohjoisessa maassa missä sataa lunta ja on puolen vuoden pituinen talvi. Tälläisiä talviahan oli kahdeksan-kymmenluvulla aina! Sääennustajatyttö on kuitenkin nyt ilmeisesti ottanut loparit kun sitä ei näy enää sivupalkissa :(

Meidän pihalla on lunta puoleen reiteen ja paikoittain vyötärölle saakka. Lapsia kainaloon asti. Olispa lumikengät! (Ostan jos jollain löytyy tarpeettomina.)

Kivaahan se on että on pakkasia, kukaan ei valita lämpimistä neuleista. Jotkut jopa tilaavat niitä kuten tämä veljeni Gari (nimi muutettu) joka halusi ohuen mustan pipon jota voi pitää sisälläkin. Tässä toteutus floricasta, veli kiitteli että mahtuu kivasti taskuun ja ei ole liian syvälle päähän menevä. Tätä kokeiltiin meillä kaikkien päähän ja ihmepipo 120 silmukkaa sopii vauvasta vaariin kaikille.

Jo tammikuun alun pakkasiin valmistui pop plussasta ja stetson-menetelmällä keskimmäiselle villapusero jota sitten pidettiinkin paljon kun kerran kylmää piisasi. Kuusivuotiaat kasvavat näköjään vain käsistä ja jaloista, sellainen heinäsirkkamallinen tuo poika nyt on. Ja tässä ei nyt tarkoiteta taiteilija Heinäsirkkaa vaan sitä hoikempaa oliota joka soittelee lehdellä kesäisin ja jota ikääntyneet eivät enää havainnoi.


Myös ihanat Totoro-lapaset olivat jääneet polkkaamatta, lankana bbb jeremy sekä florica, tyttäreni halusi ehdottomasti nämä kun näki kuvan ravelryssä. Mulle myös!
Vauvalle on neulottu kahdet uudet sukat kun hänelläkin on tuo jalka (lähinnä pohje) kasvanut kovasti syksystä. Niistä sitten enemmän kun saan kuvia otettua.

Huomenna olisi neuletapaaminen Korialla, teemana kirjavaihto. Mulla on ainakin ihan tylsä aranneulekirja ja potchokirja ja jotain muita jotka joutaisivat kiertoon. Ja puolitoista kiloa mohairia myynnissä.

We have had our share of snow and cold, could someone please take them now? I have knitted the winter away...

Kuvabloggaus/Just pictures

Toiset haalarit/another overalls


Lapasia/mittens

Huovutettu alusta vaunuihin/warm underblanket for baby prams



Hattuja/hats


More in ravelry.

Overalls for roaming baby

Ravelryn friends-listalta löytyvät aina ne kaikkein parhaimmat ideat ja kivoimmat mallit, niinkuin nämä haalarit. Oli aivan pakko saada heti puikoille testattaviksi, pari päivää neuloskelin aina kun muilta velvollisuuksiltani ennätin ja tänä aamuna saatiin nämä jalkaan:

Meillä on kylmät lattiat ja näissä ei vilu yllätä. Täytyypä neuloa ainakin yhdet lisää, mitäs muuten pidetään silloin kun nämä ovat pesussa?
Jämälangat ovat edelleen in, minulla on paperikassillinen sukkalangan jämiä joista sitten yhdistellään sopivannäköisiä raitasukkia.


En tiedä tykkääkö tuleva synttärisankari 5vee enää pinkistä, mutta tälläinen pipo ja yhteensopivat lapaset löytyvät lauantaina lahjapaketista.
Kuvaamatta jäänyt baktuskin ajelehti tielleni eräänä päivänä, ajattelin että dokumentoin senkin ennenkuin se taas katoaa jonnekin. Parit lapaset on kuvaamatta ja maggarapipo katosi kameran tieltä, liekö ujous iskenyt...
Todistettavasti haalareissa pääsee kovaa...

(To roam: To wander or travel freely and with no specific destination.)

PS:Ensi viikolla olisi neuletapaaminen Korialla, nähdäänkö siellä?!

Felt so good

Päätin että tammikuu on viimeistelykuu ja niin olen purkanut kaksi keskeneräistä kolmiohuivia, yhden pitkän huivin ja yhden sukanalun. Ja urheasti olen tikutellut valmiiksi Virta-sukat ja So called scarf sai kaverikseen samantyylisen pipon. Interlocking leaves-sukat saavat kohta kyytiä ja yritän vielä tarttua Pohjan neitoonkin ennen kuin kuu loppuu. Niiden jälkeenkin olisi vielä pari mahdollista projektia joita jatkaa.

So called scarf ja samaa tyyliä noudatteleva pipo.

Shibuiknits sock on ihanan pehmeää lankaa mutta yksi vyyhti ei ihan riitä sukkapariin jossa on palmikkokuviota, ei edes lyhytvartisiin. Haluan kuitenkin tehdä langalle kestävyystestin ennenkuin ostan sitä yhtään enempää.

Lasten huovutetut lapaset onnistuivat hyvin, virolainen hahtuva sekoitettuna kotimaiseen (alla) huopuu vähän maltillisemmin ja lopputulos on paksumpi.

Ja jotta tämä kuu olisi jonkin uuden alku niin aloitin kauan miettimäni projektin, eli shalom cardiganin punakirjavasta isoveljestä. Teen tähän niin pitkät hihat kuin 700g lankaa sallii.
Tämä on jo toinen kerta samalla mallilla, ainosta neulomani on venähtänyt pesussa.

I´ve finished some long hibernated projects, felt some mittens for my children and started a shalom cardigan for myself. Lots of projects to get finished before the end of month are awaiting.

Tumppua tositarpeeseen

Tänä aamunakin oli kylmä, mittari näytti kahtakymmentä pakkasastetta ja kaikki lähistön hiiret ovat tulleet asuinrakennuksen sisälle lämmittelemään. Rapinaa kuuluu milloin mistäkin ja kaksi metsämyyrää ja yksi hiiri on jo loukutettu näiden kylmien aikana. Metsämyyrät ovat sikäli inhoittavia että niiden jätöksistä voi saada myyräkuumeen ja sitä ei nyt kaivata. Matti tekee kyllä parhaansa tilanteen parantamiseksi.

Aloitin maanantaina hahtuvalapasien teon tyttärelle, eilen huovutin ja tänä aamuna ne pääsivät käyttöön. Ompelin vielä nimilapun kumpaankin lapaseen jos vaikka löytäisivät omistajansa paremmin. Aloitin illalla jo neulomaan toisia pojalle, edelliset olivat jo vähän pienet.

Lankakaupasta löytyi ihanan vauvankakan/sinapinkeltaista Maijaa jota oli ihan pakko saada sukkaparin verran. Kolusin nettiä iät ja ajat etsiessäni helppoa ja kivan näköistä pitsisukan ohjetta ja päädyin tekemään jälleen yhdet Kertut. Liian hyvälle tottunut kun muut ei kelpaa;)

Talouden tiskirätit ovat aina ällöttävän näköisiä tai rikki joten ajattelin kokeilla miten neulotut tiskirätit toimivat. Ravelryssä on yli 10 000 tiskirätin tekijää joten on näillä jotain käyttöä oltava?
So far so good, bloggerin mielestä pitää edes yksi kuva saada kääntää väärinpäin, ihme toimintaa. Ei jaksa käydä vääntämään kättä (kuvaa).

All the mice near us have come in to our house to warm up, there was -20 degrees C this morning. I thought that those green felted mittens would not be ready until the cold weather is over but my daughter was happy to use these today at school. Have to knit another pair to son.

Then I´ve knitted pair of Kerttu socks out of lovely babyboob coloured Maija-yarn and I had to give a try to some knitted dishcloths. But now I have to go and put some wood to fireplace and start heating.

Mitähän hyvää uunissa on?

Herkkujahan siellä muttei sellaisia joista työstäpalaava nälkäinen mies ilahtuu. Kumma ettei kukaan muu nauti kuumasta villasta...

Nyt kun vielä kuivuisivat nopsaan niin voisi kokeilla vieläkö pystyy kehräilemään vai pitääkö vain käydä sukkalankojen kimppuun.

Muistin kuvata scrappy lenghtwise scarfin jonka neuloin tytölle. Huivi on yleensä aina hukassa niinkuin ne lapasetkin,


joita onnistuin haalimaan kuvaukseen kolme kappaletta. Keltaisen pari on jossain koulun pihamaalla ja jos jollain on jotain vinkkejä miten saa lapsen pitämään huolta tavaroistaan niin kertokaa! Ei enää huvita neuloa lapasia kun ne hukataan samantien eikä edes piitata asiasta pätkääkään.
Neuloin pikaisesti veljenpojan tytölle huivin ja pipon yksivuotislahjaksi. Näihin kului alfa glitteriä kaksi kerää ja pikkuisen princess mohairia.

Ja viimeiseksi sukat sille isoimmalle rakkaalle. Sille joka osaa arvostaa niitä.<3

Syksy,lehdet tippuvat puista ja lapaset taskuista

Pipo, kauluri ja lapassaldoa on siis saatu ja yksi noroinen villatakki odottaa muotoiluaan tuossa vieressäni.

Hyvä puoli töittensä kuvaamisessa on se että tietää mitä pitäisi löytyä ja lähettää vihikoirat etsimään kadonneita. Niinkuin yksi palmikkolapanen joka on viimeksi nähty koulun pihalla...Meidän ekaluokkalainen kun on sitä huoletonta sorttia jonka omaisuus pitäisi kerran viikossa käydä noutamassa koulun löytötavaralaatikosta, viime torstaina sieltä kotiutui kaksi puseroa, yksi takki, pipo, hanskoja ja sukkia. Parikymmentäkään villasukkaparia eivät riitä koko talveksi tuolla kadotusvauhdilla...*huokaus*

Tämä takki kaipaa huolellista muotoilua ja venytystä.

Totaalisen käsintehdyt lapaset /Handmade mittens

Ensin oli pussi villaa ja rukki. Rakkauslapsena syntyi lankavyyhti:

josta syntyi lapaset

jotka sukelsivat koolaid-kylpyyn.
Sinne upposi myös loppuvyyhti langasta, siitä virkataan vähän koristeita lapasten piristykseksi.


Muovikassillinen huovutusvillaa kävi karstautumassa ja siitä syntyi pari muhkeaa lankavyyhtiä.

Matti tässä esittää ettei kiinnosta olla valokuvassa.
Kaffe Fasset-sukat tulivat viimein valmiiksi. Tuo reikärivi, kantapäähän halusi tulla suuri reikä ja siitä se ajatus sitten lähti.
I knitted mittens frommy first handspun yarn and koolaided them for cheer-up. Maybe they need some more decorations.

I´ve spinned some of my felting wool for yarn and they are quite yummy.

And at last my kaffe fasset-socks are finished. Matti looks like that he does not like to be in pictures, but above in mitten pic you can see his foot.

Kalpeaa marraskuuta!

Tärkein ensin: Matti sai ensimmäisen hiirensä (lastenhuoneesta, sinne niitä houkutellaan murusilla). Kyllä oli poika niin ylpeä saaliistaan, sen kissannaama oikein loisti ilosta. Poseeratakaan ei malttanut kun oli niin kiva leikki kesken.

Vein tyttäreni paikallisiin halloweenjuhliin. Kuvassa näkyy että oli vähän huono hemoglobiini sinä iltana.
Sitten nitkuttelin valmiiksi cherie amourini hihattoman version. Muovilanka oli yllättävän kivaa neuloa ja lopputulos on lämmin, hihalliseen versioon olisin sulanut.

Yhdet jämälangat hävitetty...

...ja toisien hävitys meneillään. Tämä sisun raitalanka on liiankin riittoisaa, yhdestä kerästä saa ainakin kokoa 30 olevat sukat. Tämä lanka sisältää myös neonvihreän ylläriraidan : (

Olen myös mukana Mystic Waters Shawl-ryhmässä mutten ole ehtinyt vielä ensimmäistä vihjettäkään neulomaan valmiiksi. Perässä tullaan ja muuten, jos jollain olisi tätä turkoosia wetterhoffin sofiaa ylimääräisenä niin olisin kiinnostunut ostamaan yhden vyyhdin, varmuuden vuoksi.


Vihreät alpakkakynsikkäät ovat olleet niin mieluisat että ajattelin että toisetkin ovat tarpeen. Alpakkaneulos venyy ihan valtavasti ja ranneosan mittaaminen oli hankalaa.

Tämä on neljäs calorimetri tänä syksynä, schachenmayrin micro-lanka sopii myös kesäkäyttöön. Kaikki muovilangat eivät ole nihkeitä ja narskuvia, tämä on aivan ihanan pehmeää eikä mene käytössä miksikään. Päättelykeiju on näemmä ottanut hatkat kotitalouskeijun kera, niillä on varmaan joku suhe...


In english later.