Miljoonaraitaa!

Ohuita lankoja, ohje omasta päästä, ylhäältä alas, hihoissa i-cord-reunukset, miljoona pääteltävää langanpäätä ja tuntikausia Cold Casen ja Everwoodin seurassa = valmis raitatunika.

Hot wool---better than sex

Sloganisaattori kertoi kyseisen viisauden minulle. Näillä pakkasilla päällä on ollutkin enemmän villaa kuin muuta. Parit villahousut ja villainen aluspaita, väliin ehkä vähän fleeceä ja päälle villatakki ja villahame, jalkaan huopatossut. Mutta Poudan Pekka sanoo että nyt helpottaa ja ehkä minäkin jätän yhden villakerran pois.Toisen sitten toukokuussa...

No mutta sisällähän on ihan kiva pitää pipoa jos palelee:

Varsinkin jos pipo on Hedda.

Ja parit kolmet villasukat on ihan must, nämä voi laittaa päällimmäisiksi:

Mallina käytetty embossed leaves-sukkien pitsiä, kolme toistoa. Näin kuumeessa en jaksa nyt linkittää ohjetta mutta google auttaa.

Kokeilin myös pitsikaulurin ohjetta mutta minun makuuni tämä on liian löysä, ehkä 120 silmukkaa tai satakin olisi riittänyt. No nyt tiedän että en tykkää lerpuista kaulureista. Mut hei katsokaa, kauluri ei ole harmaa!

Puikoilla on tällä hetkellä neulemekko, alpakkatakki ja pitkät villahousut itselleni, villahousut ja pusero pienimmälle, sukkia, lapasia ja nessie-huivi. Eiköhän ne pakkaset lopu sitten ihan justiinsa kun on noin monta lämmintä neuletta tulossa.

Nyt poistun takavasemmalle yskimään varovasti ettei kurkkuun satu.

Tahdissa mars!

Seuraavalle Seta-marssille on sitten sukat valmiina. Sateenkaarilanka olikin oikeasti vähemmän räikeä kuin mitä novitan nettisivut antoivat ymmärtää ja yhdistettynä siniturkoosiin melko rauhallinen yhteistulos.

Jo vanhakin nyt nuortuu kuin lapsi leikkimään...Kaksivuotiaan kanssa otimme ilon irti lingotuista lumipenkoista ja jopa mies innostui kaivelemaan isojen lasten kanssa. Vasemmalla Hölmölän luola, oikealla Hobittila. Luolien välillä on kilpailua siitä kellä on isommat tilat ja parempi varustelu. Hobittilassa on ainakin toimiva nettiyhteys, oli hieman absurdia kun kaivellessani luolan perällä puhelin huusi taskusta "You got mail!".

Iltavalaistus luolilla. Onneksi ei asuta missään keskustassa niin eivät Make ja Pera *röyh* tule kylään iltaa istumaan kymppikassin kera. Nehän lähtisivät vasta kun lumet sulaisivat.


Jossain välissä huvitti muuntaa jämälankoja hexagonien muotoon muttei virkatuttanut ihan koko hameen vertaa. Tämmöinen tuli sitten askarreltua fleecestä ja tilkuista. On kuulemma hieno kun Perakin niin Siwan ovelta perään huuteli. "Ompas naisellinen tuo kukkahame! Kuuliksää! *röyh*"


Ja viimoisena iltojeni ilo ja öitteni pelastus. Niskajumi tulee jos ei niska pysy riittävän lämpöisenä yöllä ja tämä on melkein liiankin lämmin (lankana loft). Kevään lähestyessä tarvinnee tikuttaa vähän kesäisempi versio.

Jatkamme kaameankylmän talvipäivän viettoa varustuksina paita,fleecepaita ja villatakki sekä pitkät kalsarit,villahousut, housut ja kahdet villasukat sekä huopatossut. Ja sisällä on sentään 22 astetta, ulkona samanverran pakkasta. Minäkö viluinen?

On se"kivaa"

kun on lunta. Aamu alkaa lumitöillä että saa edes ulko-oven auki, ikkunat koko eteisessä ovat lumen peitossa. Pihalla on lunta niin että marjapensaista näkyy 10 senttiä latvoista paitsi siellä missä lumi on kinostunut noin kainalon korkuisiksi nietoksiksi. Tielle ei edes näe kun kaikki puskat on kuorrutettu monen sentin lumikerroksella. Lumilapiokin katkesi varresta ja lumikola vetelee viimeisiään, kaupat tarjoaa vain ylihintaisia kolia ja eioota. Apua me hautaudutaan!

Koirat karkaavat aitauksesta kun ei tarvise hypätä kuin puoli metriä, jopa 14-vuotias lapinporokoira voi nyt nauttia karkuteillä olosta. Vanhuksen saa koiran harmiksi juoksemalla kiinni, huutamalla komentaminen on ollut turhaa viimeiset pari vuotta kun kuulosta on enää rippunen jäljellä. Rekan allehan tuo jäisi heti kun menisi tielle pöheltämään, sitten rekka varmaan kaatuisi ja sit ei enää olis kellään kivaa...

Pihalla on aika hiljaista eläimistön suhteen, vähän hiirenjälkiä, ehkä lumikonkin hyppyjälkiä ja harakat käyvät koirien eväitä varastelemassa. Pikkulinnut on ihan evvk tarjolla olevien talipallojen suhteen.

Kauhulla odotan ensi kevään tulvaa, viime keväänä oli jo aika vetistä mutta tänä keväänä varmaankin tuo ojarumpu tukkeutuu ja saadaan jännittää kastuvatko ulkorakennukset nyt. Alajuoksukaan ei oikein tahdo tuossa ojassa keväisin vetää vaan vedet levähtävät korkealle pellolle päiväkausiksi.

Eilen oli neuletapaaminen Korialla, oli mukavaa taas jutella aikuisien kanssa pitkästä aikaa. Talvella ei tule niin helposti lähdettyä minnekään, senkun vaan istuu katsomassa telkkarisarjoja ja neuloo.
Uudesta sateenkaarenvärisestä langasta on pitkät sukat tulossa, lilat maiharisukat ovat olleet kovassa suosiossani ja ajattelin tarvitsevani ilmiselvästi toisetkin.

Tyttö kaipaili ohuita villasukkia kun jalka ei mahdu 37 monoon paksuissa sukissa. Seuraavaksi tarvii varmaan ostaa 39 monot? Itselleni haaveilen lumikenkiä, mutta jos ne ostan niin tulee varmasti vähälumisia talvia.


Kuulin pihalta pörinää, suti-setähän se siellä traktorin kanssa linkoamassa. Tänä talvena ollaankin oltu tosi tyytyväisiä auraukseen (ja kiitollisia).Piha on melkoinen lumikuoppa eikä täältä pääsisi minnekään ilman aurausta.

Lumisen päivän terveisin,
Ziina

Lumityömies

Meidän pihalla lumityöt hoituvat näin:

Mielettömän ahkera ja ihana tämä meidän lumityömies!

Mieletön karvahattuni kerää (ihailevia) katseita. Kaikki miehet ainakin tuijottaa tosi pitkään :) Kait nekin haluaisivat omat karvareuhkat kun niillä on vaan sellaset tylsät mustat pipot.

PS:Kiitos vaan Katiija foxilangoista, nyt niille tuli käyttöä.

Mulla on uusi ompelukone mutta se tekee ihan hirviötä jälkeä

Hirviökokous!

Nämä kaikki suloiset hirviöt ovat kirjasta Make a Monster, tekijä Fiona Goble. Kirjoittajalla on kaksi muutakin pehmolelukirjaa ja ainakin tämä hirviökirja oli tosi kiva ja kaavat ja ohjeet selkeät.

Punainen Leo-hirviö on ollut niin tuhma että persaus on kulunut puhki ja paikattu. Zoltan-lisko tarkastaa asiaa.
Leolla ja Leottarella synkkaa hyvin.

Leottarella on lämpimia tunteita myös Rufusta kohtaan.

Päivitin vanhan husqvarna viking romeoni emerald 203:seen ja olen aivan tohkeissani testaillut uutta leluani, se tekee jopa kirjaimia! Nyt on sitten kivaa pitkäksi aikaa:D

Vanha kone jää muun perheen käyttöön, huollon jälkeen romeo pelaa varmasti kuin uusi vielä toisen vuosikymmenen. Romeo on ostettu nimittäin markka-aikana eli ennen vuotta 2001! Samassa ajassa olen kuluttanut rikki kaksi pesukonetta, kolme mikroaaltouunia, parit vedenkeittimet, leivänpaahtimet, kahvinkeittimet sun muut vekottimet ja tämä ompelukone se vaan pelittää. Onneksi vielä jotkut laitteet tehdään kestämään käyttöäkin.

Täällä sitä ollaan vaan ja hommaillaan

ja joulua odotetaan...Pukin konttiin päätyy tänä vuonna rintaneuloja/heijastimia, leikkiruokaa ja muuta ommeltua, vain kahdet sukat ja kaksi aiemmin valmistunutta kaulahuivia lähtee puikoilta lahjaksi. Täällä on hurahdettu täysin kaikenlaiseen ompeluun ja muuhun värkkäämiseen ja neulominen on jäänyt teeveeviihteen sivutyöksi.

Tämän taidan pitää itse;)
Nämä lähtevät lahjaksi
Eläimien hyväksymää ruokaa


Ja sitten niitä tarveneuleita:
Pahimpien pakkasten varalle tyttärelle tuplasti ainolla neulottu palmikkopipo ja raitasukat. Tytär on kait jo kummatkin neuleet hukannut.

Ja siellä messuilla oli niin muukaavaa...

oi, onneks ette kaikki olleet mukaanaa...Sillä tungosta riitti vielä sunnuntainakin kun mummot olivat heräilleet (katsomoiden alta???) kellon ollessa 11. Mummot varmaan menevät messuille perjantaina ja yöpyvät jossain salapiilossa kaksi yötä ja tungostavat reippaina kaikki kolme päivää etenkin novitan osastolla...

No mutta tuliaisia:

Sukkalankaa miehelle, hamppuvillaa huiviksi, ihanaa sukkalankaa jonka ympärille käsi vaan tarttui eikä päästänyt irti millään, strasseja joululahjaprojektiin ja koholakkaa kuvien suojaamiseen.
Ihania kankaita, sydännuppineuloja, mininappeja ja korunosia. Lapset saivat tuliaisiksi ötökkäavaimenperän, kristallin johon kaiverrettu sisään kuva ja pienin sai pläkkipeltisen pikkumukin sekä kulkusen kaulaan. Nämä aarteet oli jo kuvaushetkellä visusti piiloissa ja ötökkäavaimenperä on jopa julistettu onnenkaluksi:)

Kiitos matkaseuralle, reissu oli rankka mutta antoisa ja kotiinpalatessa oli väsynyt ja onnellinen olo. Kiitos erityisesti Punaselle tossuista, niille löytyy meidän kylmillä lattioilla käyttöä. Saat jotain mukavaa ensi neuletapaamisessa...

Ai niin, tapasin sitten Tinttamarellin Pirren ja Titityyn Tiinan ja tulipa nähtyä Tapiokin ja Jukka Rintala.

Pääkopassa on meneillään luova ompelukausi, ideamylly pyörii niin ettei meinaa saada aina edes nukuttua. On ommeltu koruja, heijastimia, pitkiä kalsareita ja aluspaitoja, pyjamia ja joululahjojakin. Messujen jälkeen tuli sitten vielä lisää myllytettävää kun törmäsin pariin samanhenkisten juttujen tekijään.

Viimeaikojen hyvät teot:

Pikkulintu-rintakorulla ilahdutin tytärtäni


Neulahuovutetulla kärpässieni-neulatyynyllä ilahdutin itseäni
Ja piitkään valmisteilla olleilla sukilla ilahdutin miestäni:)

Nyt kutsuu ompelusoppi, näkyillään taas !

Matoja pukkaa

Ensin tyttärelle itsevärjätystä novitan saana-langasta:

Sitten itselle dropsin sinapinruskeasta karismasta:
Haalarin kaula-aukosta pilkotti ikävästi paljasta ihoa joten tikuttelin novitan pehmeästä cloudista kaulurin pienelle.


Muistaiskohan madottaa tällä viikolla kissan ja koirat? Mites pupujen omistajat, madotatteko te?

We had the first snow about week ago and I knitted some warm wurms and neckwarmer for my little precious.

Virkkuukoukkuun joutui hän

Marimekolla oli myynnissä virkattu nalle jonka nenää pikkupoijjaan oli kiva painella. Lupasin virkata oman ötökän kotona ja aikamoinen possu sitten syntyikin.

Yhdeksänvuotias tyttäreni toivoi mustekalaa, toivottavasti kelpaa! Yleensä kaikki vaatteet muuttuvat heti kauheiksi kun ne on ostettu ja mikään ei nyt oikein kelpaa, taitaa olla esimurrosikää ilmassa. Huoh.


Ostinpa sitten puroa tarjouksesta kun tytär väitti ettei se kutita kaulaa. Ravelrysta kaivoin kivan poikittainvirkatun kaulahuivin ohjeen (tarvitsen ohjeen virkkauksiin kun olen niissä kokematon) ja kaksi kerää puroa plus vähän samantapaisia jämiä käytettyäni sain huivin syksyn kylmiä varten valmiiksi. Päättelen langat kun tulee kylmä, jos tämä kelpaa yleensäkään käyttöön.

Tämä tetraedripussukka taisi sentään kelvata käyttöön, kokeilin miten tälläinen ommellaan ja tämä retrokangas oli niin kaverin näköinen että lahjoitin sen suosiolla hänelle.
Vuosi sitten keväällä tuli tarve ostaa uusi itkuhälytin kun vanha petti luottamukseni eikä inahtanutkaan. Uuden hälyttimen myyjä kehoitti laittamaan pakkasilla vaikkapa villasukan sisälle että patterit pysyisivät kunnossa. No eihän neuloja voi laittaa villasukkaan muuta kuin jalan joten hälyttimelle piti TIETENKIN neuloa OMA suojus. Eikä mikään hitsin villasukka*jupisee*
Kyseinen mebby3 hälytin olisi myynnissä jos joku tarvitsee.

Kangaskoukkuunkin on ajauduttu, ensi kerralla esittelen mitä ihanaa ostin Sampsukan kotipuodista Nastolasta.

I´ve crocheted some things for kids and tried sewing the tetrahedron bag.

Maailman ihanin puikkopussi

Kankaina amy butleria, dahliakukallista tilkkutyöpuuvillaa ek:sta ja virosta ostettua lintu- ja kukkakuvioista puuvillasatiinia. Kaikki ihanimmat kankaani samassa paketissa parhaitten puikkojeni suojana.






Ja yllätys, novitalle oli tullut kivanvärisiä sukkalankoja, ensimmäisenä testiin pääsivät sinisorsa ja karkkiraita.



Ajateltiin Hepsin kanssa puuhata tännepäin oma neuleretriitti jos kiinnostuneita riittää. Pysykää kuulolla!

Päättelykeiju kävi

Valmiina päättelyä odottavia töitä olikin iso kasa, mm. neljät sukat, pari hattua, multnomah-huivi ja kämmekkäät.





Enemmän ravelryn sivuilla...

I bind off many finished knittings yesterday, weather is getting colder and soon we need beanies and wristwarmers. Today is supposed to rain at the afternoon...rain, a good excuse to stay in and knit.

Postaus nro. 480

These boots are made for walking vai miten se nyt oli...Näin meillä edetään.
Kesäksi farkkuhaalarit, tietysti neulotut. Kansa hurraa ja kiittää lämpimästi Outia mainioista langoista.
Ja kevätkeleille villatakki, kiinnitykseksi ajattelin ehkä hakasia. Haloo nainen, laita nyt jokin kiinnitysmekanismi ennenkuin takki jää pieneksi (muistutus itselle).
Pellavatunika valmistui nopsasti koska lanka pölysi ja kutitti neuloessa mahdottomasti ja siksi halusin sen äkkiä pois käsistäni. Vastavalmistunut neule oli ihan liian leveä ja lyhyt mutta ravelryn palstalla minulle vakuutettiin että pellava kutistuu pesussa (arvelinkin niin käyvän koska pellavakangaskin kutistuu jonkin verran) ja pesun jälkeen tunika oli juuri sopivan kokoinen. Eikä pölise enää.
Tunika on neulottu tts-metodilla maustettuna pinaatti-tunikan helmaliehukkeella. Drops Lin lankaa kului vähän päälle 200 g.

Viime kuussakin tuli reippaasti tikuteltua 660 g lankaa (pahus, kuusi grammaa jäi uupumaan pedon neulesaldosta) Edelleen huolestuttaa kovasti ajatus siitä että tätä vauhtia lankaa riittää vain seitsemäksi vuodeksi...Tein pienen tilauksen lankatalostakin mutta nekin langat on kohta neulottu ;)

Tosiaankin on tullut polkattua sen viisi ja puoli vuotta jo, lokakuusta 2004 asti. Tästä jatketaan hamaan hautaan saakka.