Vuonna 2006, osa 1

Mitä jäi käteen vuodesta 2006

Tammikuussa osallistuin pipovaihtoon

Tämä lähti:














Ja tämän sain, pipo on kovassa käytössä pojallani
joka kovasti hattuun tykästyi.

Muuta mieleenjäävää: Tallinn-huivi, Flower basket shawl ja päivä jolloin kuvasin aino-pitsineuletta melkein metrin umpihangessa kirkkaana pakkaspäivänä. Paukkupakkasia ja lunta riitti.









Helmikuussa osallistuin monen muun muassa Neuleolympialaisiin, tuloksena pinkki lehtineulepusero jonka neuloin saksankielisen ohjeen mukaan. Iloitsin myös uudesta kahvinkeittimestä ja tein pitkästä aikaa jotain lasihelmistä. Sain tuskalla väkerrettyä myös Clapotiksen valmiiksi, toivon että se on nyt käytössä siellä Norjan perukoilla.
















Maaliskuussa satoi ihan kamalasti lunta, neuloin kuukauden aikan pieniä juttuja ja tytär täytti 5 vuotta. Opin virkkaamaan baskerin ilman ohjetta, mietin syntejä syviä ja internetin ihmeellisyyksiä.Kuukauden lempineuleeni:
















Huhtikuussa oli jo kovin keväistä, nautiskelimme ulkoilmoista ja tein pajujuttuja pihalle. Kävin puutarhamessuilla ja blogissa oli 100 000 arpajaiset. Neuloin vain pieniä juttuja, virkkailin, kokeilin kool aideja ja pohdin palvelun syvintä merkitystä.
















Toukokuussa olin mukana fufoilemassa, kaikki keskeneräiset työni kohtasivat tavalla tai toisella loppunsa. Siitä lähtien olen tehnyt projektini kunnialla loppuun tai purkanut ne heti kun homma on alkanut maistui puulta. Sain äitienpäivälahjaksi ihanan kasvihuoneen, hankin uuden saumurin, poika täytti 3 vuotta, virkkailin paljon romanttisia tyttöjen myssyjä, puuhailin puutarhassani ja sain valmiiksi Milinda pulloverin jota ei ole käytetty kuin pari kertaa.
( Jos värjäisin sen? )




















Kesäkuussa viimeistelin fufoja, annoin saumurille kyytiä, maalasimme ulkorakennukset ja tiilestin aitan edustan. Saurus-koiraltamme leikattiin iso rasvapatti kainalosta ja hän parani siitä hyvin, uusia kasvaimia ei ole näkynyt. Koruinnostus lisääntyi.



The first part of my year 2006 with pictures, just sentimental things to remainding myself what has happened.