Vuonna 2006, osa 2

Heinäkuussa vaihdoimme keittiön kaapistot, hankimme kaksi pupua, harjoittelin haarukkapitsivirkkausta, laitoin sydämellisten sukkien ohjeen nettiin mietin käsitöiden arvostusta ja hajusteita. Purin viimesetkin ufot ja ja miltei törmäsin valtavaan ampiaspesään marjapensaassani (poikaani pistettiin sinä kesänä kaksi kertaa). Ompelin elämäni ensimmäisen korsetin, kuukauden paras käsityö oli tahitista virkattu bolero ja pahin anopille ompelemani mustavalko-ruusukuvionen hame. Koko kuukausi oli lämmin ja aurinkoinen, pyykit kuivuivat parissa tunnissa ulkona.


Elokuu oli savuinen, venäjän metsäpalojen savut tuoksuivat ja näkyivät viikkoja, sää oli kuumaa ja kuivaa ja kasvillisuus kärsi. Lämmin kesä oli suotuisa mm. pääskysille jotka kansoittivat valtavina parvina pihapiirimme. Hevikesään kuului Pellavarock ja Heinolassa jyrää, ompelin tunnelmaan sopivia asuja. Löysin ompelukoneeni sisältä melkein sata nuppineulaa, nakuilin kera enen ja kävin käsityöläisten tapahtumassa myymässä korujani.


Syyskuussa kävin Helsingissä lankaostoksilla, neuloin sinisen palmikkoneuleen ja meillä kävi maanmittari. Jouduimme jättämään hyvästit suvun 81-vuotiaalle patriarkalle. Kauppasin lankojani, tilasin phildarilta ranskaksi lehtiä ja neuloin lähinnä sukkia ja muita pieniä juttuja. Sauvasirkkani kasvoivat reippaasti kuten kuvasta näkyy:



Lokakuussa kävin taas Menitassa, tilasin sukkalankoja Saksasta ja julkaisin sekä Metsäkukkien että Lepakkoisten lapasten ohjeet. Loppukuusta meillä oli lunta. Neuloin pipoja, lapasia, huivin ja liivin, pääkallokassin ja sukkia. Sukkia, tietysti koska olin mukana Socktoberfestissä.



Marraskuussa sain valmiiksi usean vuoden ajan kesken olleen lapsen tilkkupeiton, harmaan villapuseron miehelle, vietimme isänpäivää, miehen 30-vuotispäivää ja kolaroimme Tampereen messureissullamme. Kuukausi alkoi lumisena mutta päättyi vetisenä.

Koiramme katosi 10.11. ja löytyi vasta kuukausi myöhemmin kuolleena syvältä kuusiaitamme sisältä, raukka oli todennäköisesti törmännyt auton kanssa, ryöminyt shokissa aidan sisään ja kuollut sinne.








Hyvästi rakas ystävä! Anteeksi etten ollut paikalla kun menit pois, ikävä on nyt suunnaton.

Pieni ystävämme mäyräkoira Camo löytyi ja haudattiin sunnuntaina 10.12. 2006. Lepää rauhassa, pikkuinen.
___________________________________________________________________

Joulukuussa purin turhautumiani kodin pieniin remonttihommiin, wc sai uuden ilmeen ja keittiö viimein uudet kaakelit ja ruokailuryhmän. Jollakin ihmeellä sain joulukortit ja lahjat hoidettua ja joulustakin tuli mukavan rauhallinen. Mieltä piristi ajatus uudesta koirasta jonka oletetaan syntyvän loppiaisen tienoilla, toivomme urospentua samasta suvusta kuin Camokin oli. Jotenkin sitä voi kiintyä lemmikkiin enemmän kuin ikinä uskoisi ja tämä nimenomainen koira oli huippuihana tapaus, rohkea peto metsällä ja kiltti lapsille kotona.

Uudenvuodenaattoa vietimme lasten kanssa kotosalla, sää oli sumuinen ja sateinen mutta palelin ulkona kuten joka ainoa uusivuosi, oli pakkasta sitten tai ei.

Tervetuloa vuosi 2007, toivottavasti voit panna paremmaksi kuin edellinen.

Here is the rest of my year 2006, our dear dog was found in dead at 10.december, but we are happy to know we don´t have to look any more. Welcome 2007, try to be better than year 2006.