2. marraskuuta 2005

Kävelymatkan päässä

Kallio jossa käymme lasten kanssa retkellä. Nuo kuusi mäntyä kasvavat sillä kalliolla. Matkalla voi syödä puolukoita ja kompastella ryteikössä ja miettiä mikä kuusista sopisi joulukuuseksi. Matkalla voi myös ihmetellä suuria kiviä joiden päällä kasvaa oikeita bonsaipuita.

6 kommenttia:

Susanna kirjoitti...

Ai miten ihanan näköistä. Niin ne on erilaisia ihmisten kävelymatkanäkymät, meiltä näkyy vain taloja ja lisää taloja ja sitten suuria kauppoja :D Mutta täällä on sentään myös metsää ja kauniita paikkoja, toisin kuin Vantaalla missä ennen asuttiin, kun oli vaan asfalttia ja peltoa, ja suuria kauppoja :D

Välillä sitä miettii, olisiko onnellisempi jossain lähempänä luontoa. Poissa kiireen keskeltä. Varmaan olisi.

Ziina kirjoitti...

Kyllä maalla on mukavaa mutta TODELLA paljon mukavampaa olisi kun olisi auto käytössä ja pääsisi välillä ihmisten ilmoillekin.

Hanna kirjoitti...

Poissa kiirreen keskeltä on mulle se tärkein asia asua maalla. Vaikka välillä tuntuukin tylsältä ja väsyttävältä noi työmatkat, mut kun pääsee kotia omaan rauhaan kaikki unohtuu. Tasapainossa kaikkea !!

Susanna kirjoitti...

Ziina, teillä kuitenkin on auto? siis miehen käytössä? Kun meillä ei ole edes korttia kummallakaan (eikä tule jos minä saan päättää), niin se on hieman rajoittanut maallemuuttoajatuksen kehittelyä. En mä kyllä kovin keskelle metsää haluais, mutta ehkä jonnekin vähän rauhallisempaan. En tiedä, miten sitä sopeutuis, kun nyt tekee välillä tiukkaa kun kestää puol tuntia bussilla Helsinkiin :D

Ziina kirjoitti...

on auto joka on aina töissä, ja täällä taitaa mennä kaksi tai kolme kertaa päivässä bussikin jonnekinpäin. olemme vakavissamme miettineet hevosen ottamista, rattailla kauppaan ja takaisin, ei menisi varmaan aikaa kuin pari tuntia. naapuritkin saisivat ihmeteltävää, kas paikalliset amishithan siinä kauppamatkallaan...

Anonyymi kirjoitti...

Susanna, maalla siinä puolessa tunnissa ehtii paljon pitemmälle kuin kaupungissa kaiken liikenteen seassa. Kaupungissa voi tuntua että kaikki on lähellä, mutta se on niin suhteellista.. :)