Pipo, kauluri ja lapassaldoa on siis saatu ja yksi noroinen villatakki odottaa muotoiluaan tuossa vieressäni.
Hyvä puoli töittensä kuvaamisessa on se että tietää mitä pitäisi löytyä ja lähettää vihikoirat etsimään kadonneita. Niinkuin yksi palmikkolapanen joka on viimeksi nähty koulun pihalla...Meidän ekaluokkalainen kun on sitä huoletonta sorttia jonka omaisuus pitäisi kerran viikossa käydä noutamassa koulun löytötavaralaatikosta, viime torstaina sieltä kotiutui kaksi puseroa, yksi takki, pipo, hanskoja ja sukkia. Parikymmentäkään villasukkaparia eivät riitä koko talveksi tuolla kadotusvauhdilla...*huokaus*
Tämä takki kaipaa huolellista muotoilua ja venytystä.
3 kommenttia:
Kauniit värit takissa! Minäkin löysin joku vuosi sitten hurjan kasan silloisen ekaluokkalaisen vaatteita loppukeväästä iltapäiväkerhon laatikosta...
Tosi ihanat värit takissa!
Mun poika, käsittämätöntä kyllä (kun siis muutoin on paljonkin kaikenlaista hahmotusongelmaa), pitää esimerkillistä huolta kamoistaan. Aina ei muista ottaa mukaan mutta tietää tarkalleen missä ne on :D. Tytär sitten taas unohtaisi päänsäkin jos se ei olis kiinni vartalossa :D:D.
love the jacket!
Lähetä kommentti