Extreme-messuilua / At the extreme fair

Olimme akkaporukalla Tampereen messuilla lauantaina, matkakertomuksen hiuksianostattavine yksityiskohtineen voitte käydä lukaisemassa Hävityksen kauhistuksesta. Minulle olisi riittänyt vähän vähempikin extreme-ajelu :o Mutta katsokaa mitä matkan aikana oli pakko tehdä kun ei karkuunkaan päässyt:

Messuilla oli se 2 miljoonaa kärttyistä mummoa (veljen sanoja lainatakseni), toki vähän iloisempaakin porukkaa mahtui mukaan. Sama juttu kuin ennenkin, kiintoisimpien kojujen lähelle piti oikein jonottaa ja käyttää kaikkia 161 senttiä kurkkiakseen toisten olkien yli. Messuilla tuli idea- ja himoähky, kaikkea ei voi saada eikä ostaa eikä ehdi edes toteuttaa kaikkia kivoja ideoita, toivottavasti ne säilyvät otsalohkoissa myöhempää tarvetta varten. Mutta on se kiva että Suomessa on niin paljon nettikauppoja, niissä ei tarvitse jonottaa eikä tungeksia;) Kävin moikkaamassa Meeriä Helmimerin tiskillä ja Angorinaa, jolla on aivan ihania villoja ja apumyyjä komeimmasta päästä. Ja kävelin ihan Teijan vierestä, huomasin toki hänen ihanan lehmuksenvärisen enensä.

Kivipuolella olisi ollut vaikka mitä ihanaa, en kuitenkaan raaskinut ostaa kuin nauhan jaspisbreksiaa, tyttärelle millefioripastilleja ja pojalle kivihärän. Kristallipallon ostan sitten kun olen varoissani:) ja nettikaupat palvelevat muita äkillisiä kivihimojani vallan mainiosti.

Muita ostoksia olivat kolme kerää noroa, kaksi palleroa mustaa hahtuvaa ja kilo erivärisiä mehiläisvahalevyjä Lahtisen vahavalimolta. Kaikki rahat menivät kuitenkin vaikka en mielestäni juuri mitään ostanutkaan.


Ja tässä nämä itsepäiset lapaset ovat, saavat sitten koristettuina sukeltaa lahjapakettiin kun ei kerran kutistuminen huvita.


Yksi kerä regia 6-plytä _melkein_ riitti koon 28 sukkiin, muutama kerros piti tehdä eri langalla. Meillä on villasukkia ainakin kymmenen paria mutta ne ovat aina parittomina tai muuten hukassa. Tai ehkä joku syö niitä?


Toinen sukka tässä odottelisi paria mutta missäs se lanka luuraa? Lapset hukkaa sukkiaan, äiti lankoja...Taitaa olla jonkinlaisen siivouksen aika *huoh*.


Olen ollut pitsihuivin neulomisvajeessa pitkän ajan ja tilanteen korjaamiseksi ajattelin käyttää muutaman kerän vihreää lanettia pois ja neuloa Swallowtail Shawlin.


Ja yksi topakka joulukuusikin on valmiina, jotain koristeita voisin tuohon laittaa...


We were at craftfair in Tampere last saturday, we were on a car accident on the way but nobody got hurt, just two cars crashed. But they are only cars and we got rented car so that we could get home. I even knitted that nasty lace sock in the car, maybe it gets finished after all. (pic 1)

At the fair there were tons of people and so much to look and buy that I would not know where to start. And those hundreds of people on my way, it´s good that we have lots of netstores here, no lines and rush. I bought three skeins of noro, two balls of unspun black wool and some candlethings and just little jewelrystuff. (pic 2)

There is mittens at pic 3 that will not shrink enough, those will be someone´s christmaspresent after I decorate them.

And the picture number 4 presents sock for kids, I had to hurry and take the picture before those get lost somewhere. All our socks do that.

Pic 5: Kids lose socks but mom has lost the sockyarn. It would be nice to make a pair to this, is it really time to cleaning when my yarns get lost?

Pic6: The beginning of Swallowtail shawl.

Pic7: Little stuffed christmastree waiting for some decorations.