18. lokakuuta 2005

Kaikille tuleville käsityönopettajille / For all future handicraft teachers

Lueskelin erästä blogia jossa joku kertoi neuloneensa lapaset, ensimmäiset ala-asteen jälkeen. Minun mieleeni palautui ala-asteen käsityöopettajani Anneli. En tainnut olla Annelin henkilökohtaisessa suosiossa, vaikkei aikuisen opettajaihmisen pitäisi laittaa oppilaita suosiojärjestykseen. Meitä oli pienessä maalaiskoulussa noin reilut kolmekymmentä oppilasta, ja minun luokallani kaksi tyttöä ja poika, kait niin pienestä joukosta tulee helpommin valittua suosikkioppilaita.

Tein kolmannella luokalla lapasia joista en pitänyt, se tehtiin kolmesta erivärisestä langasta ja opettaja pakotti minut neulomaan peukalon alusta loppuun kolme kertaa. Tuhersin itkua ja vanhemmat tytöt ihmettelivät miksei peukalon tyveen jäävää reikää voisi muka kursia langalla kokoon päättelemisvaiheessa. Ei, opettaja odotti aina että sain koko peukalon valmiiksi ja tuli sitten sanomaan että se pitää purkaa. Väliaikoina hän opasti muista oppilaita eikä "ehtinyt" olemaan vieressä sen aikaa että olisimme yhdessä tehneet peukalon aloituksen niin ettei reikää syntyisi.

Pari vuotta myöhemmin kun teimme toisen tytön kanssa yhtäaikaa kypärämyssyjä, tajusin että osasin neuloa siistejä tasaisia silmukoita kun taas toisen tytön työ oli epätasaista ja virheitä täynnä. Osasin myös ommella siististi ja ainoa kehumisen tapainen asia ala-asteen aikana oli se kun opettaja vei ompelemani anorakin toisen koulun tytöille malliesimerkiksi siististä työstä. Olisin epävarmana lapsena kaivannut positiivista palautetta. Suoraa kiitosta käsitöideni takia en koskaan kuullut ja Annelin takia olen inhonnut käsityönopettajia koko elämäni.

Vieläpä viime syksynäkin kun olin tilkkutyökurssilla sai opettajan opettajankatse sisikunnassani puistatuksen aikaan. Tunsin mielihyvää tehdessäni tilkkutyötäni hieman ohjesääntöjen vierestä.

Näihin muistoihini vedoten pyydän teitä tulevia käsityöopettajia muistamaan muutamia asioita:

-Mieltymys käsillä tekemiseen syntyy jo pienenä, ja innostus on helppo tappaa jo alkuunsa
-Koittakaa olla tasapuolisia niitäkin kohtaan joilla ei hommat suju
-Jos jokin asia tuntuu oppilaasta erityisen vaikealta niin järjestä pikku hetki sen kunnolliseen opettamiseen ja muista positiivinen palaute kun oppilas onnistuu hankalassa asiassa
-Älkää arvostelko huonoa työtä muiden kuullen, lapsi huomaa itsekin jos ei ole yhtä hyvä kuin muut
-Hyvää oppilasta ei tarvitse suosia ja kehua ylenpalttisesti
-Taitava oppilas voi hyvin opastaa muita

Toivottavasti nykyajan opettajat eivät ole sellaisia kun minun ala-asteaikoinani oli.

Vihreä vyyhti myy nyt niitä ruusupuisia puikkoja ja maastolangalle on käyttötarkoitus jo suunniteltu.

I had quite horrible teacher at handicrafts when I was little girl, she never gave me thanks for my work and my knittings and sewings were neat. So I hope that all future handicraft teachers could remember some things:

-The pleasure of making something with own hands begins when we are just a little kids and that pleasure is so easy to ruin
-Be equal with kids, even then when someone is having a hard time with something
-Take time to teach that especially hard thing, remember that positive feedback
-Don´t judge that bad work in front of everyone else, kids see when their work is not good enough
-Good pupils don´t need those overwhealming praises
-Good pupils can help others

I bought these wonderful rosewood needles and knitting with them is heavenly. That ball of yarn is going to be secret gift for *****.

11 kommenttia:

KirsiÄr kirjoitti...

Niin totta, niin totta. Kuinka moni aikuinen muistaa vieläkin opettajansa sattuvimmat sivallukset.

Toisaalta: hyväkin oppilas tarvitsee palautetta ja kannustamista. Toivottavasti en kuulosta sietämättömältä hikarilta, mutta minä olin aina ns. hyvä oppilas. Koulunkäynti oli helppoa ja hauskaa. Mutta koska olin ollut aina hyvä, en koskaan saanut rakenavaa palautetta kiitosten kera, kaikki olettivat minun olevan hyvä joka tapauksessa. Mutta kyllä minäkin töitä tein, ei osaaminen ihan taivaasta tipahtanut.

Anonyymi kirjoitti...

Sopivia ohjeita kaikille opettajille. Moni liikunnan opettaja on myös tappanut liikunnan ilon moittimalla kömpelöä oppilasta.

laurakoo kirjoitti...

*aplodeeraa vetoomuksellesi*
Saanko printata tän ja viedä opettajanhuoneen seinälle, kun menen ensi viikolla kouluterveydenhoitajan sijaiseksi? :)

Ziina kirjoitti...

laura: saa printata:)
eräs tuleva käsityöopettaja kysyi samaa ja annoin ilomielin luvan, toivon että meidän lapsillamme olisi sitten fiksumpia opettajia.
opettajien suhtautuminen oppilaisiin jää syvälle muistiin ja vaikuttaa vielä aikuisenakin omanarvontuntoon.

Lankakomero kirjoitti...

Minullakaan ei aikoinaan ollut yhtään mukavaa käsityönopettajaa, kaikki aikamoisia niuhoja tiukkatätejä. Mutta ikävistä opettajista huolimatta käsityö oli aina yksi mieliaineeni. Yksi luokkakaverini joutui keskikouluaikoina usein takahuoneeseen yksinään neulomaan, kun ei osannut olla tunnilla hiljaa.

Anonyymi kirjoitti...

Pakko kirjoittaa eräs, ei niin käsitöihin liittyvä muisto käsityöopettajasta. Heti eka tunneilla hän ilmoitti, että minä kyllä sitten tytöt haistan jos teillä on kuukautiset, joten huolehtikaa, että pidätte aina puhtaat pöksyt jalassa. Heh. Meitä tietysti aina nauratti kun hän oli ohjaamassa, että taas se tuli nuuhkimaan.

Tuazophia kirjoitti...

Kiitos kovasti lankapaketista! Piristi kivasti tätä harmaata päivää. Laitoin langoista viestin blogiini, mutta valitettavasti en vielä saa kuvaa niistä. Ovatko ne Lollipopit jotain ihan myynnissä ollutta väriä?

Siniset Silmukat kirjoitti...

Voih, mieleeni tulvahti kertomuksesi luettuani oma ala-asteen opettajani, joka pesetti kuvamaataidon tunnilla pariin otteeseen vesivärityöni pois paperista.

Ziina kirjoitti...

hmm, ihan kuin kenelläkään ei olisi koskaan ollut huomattavan kivaa ja järkevää opettajaa. toivon tosiaan että opettajat ovat nykyään parempia, ovathan???

Mielitty kirjoitti...

Tuleva kässänope lupaa kuunnella neuvojasi. Itse olen kokenut opetustilanteissa vaikeaksi juuri sen, että miten kehua niitäkin oppilaita, joilta kädentaidot eivät suju ollenkaan. Palautteen pitäisi olla samaan aikaan realistista, mutta kannustavaa. Onneksi aina löytyy jotain kannustettavaa.

Yleensä ottaen minusta tuntuu, että nykyään opettajat ovat ylipäätään inhimillisempiä kuin ennen. Onneksi.

tikru kirjoitti...
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.