4. tammikuuta 2005

Pussilankaa / Bagful of yarn

Satuinpa taas käväisemään tehtaanmyymälässä ja mukaan tarttui kaksi pussillista uutta punakeltakirjavaa raita-lankaa. Kassalle satuin samaan aikaan erään toisen neulojan kanssa, hänellä oli kaksi muovikassillista pussilankoja, vaihdoimme keskenämme ymmärtäväisen hymyn. Kerrankin minusta tuntui että ostan vähän... Mutta jos saman toistaa vähintään kerran viikossa niin lopputulos on että pitää muuttaa suurempaan taloon koska lankoja tulee muuten joka paikasta vastaan. Ehkä niitä voisi säilyttää seinän välissä, samalla talonrötiskö saisi tarvittavaa lisäeristystä.
Olen ajatellut neulomista toimintaterapiana, jos on surua, niin on hyvä tehdä jotain mukavaa ja normaalia eikä keskittyä siihen suremiseen.

I happened to visit in yarnstore where I bought two bags of new striped 7veljestä yarn. In cash register before me was woman who bought at least eight bags of yarn, we shared a knitters smile. At once I bought small amount of yarn... But if I buy small amount once or twice a week, evently we have to find a bigger home, because we have yarn everywhere. Maybe we could use it as insulation of our old house.
Have you noticed that knitting is good way to forget sorrow. It´s nice to do something normal when world seems to be too bad.

9 kommenttia:

Susanna kirjoitti...

Ikävää että sinulla on suruja :( Mutta hyvä että olet löytänyt tavan kanavoida ajatukset toisaalle! Ja kiva että kirjoitit taas, ihmettelinkin jo, että minne olet kadonnut :)

Anonyymi kirjoitti...

Tässä muutama vinkki, miten lankoja voi kotona sijoittaa...

Lily Chin's Top 10 Ways to Hide the Stash":
1. Tape a bag of yarn to the underside of all chairs—who'll know?
2. Put a slipcover over a bag of yarn, stick it on the couch, call it a pillow.
3. Remove the cushions of the couch, stuff with yarn instead.
4. There are narrow books that don't reach all the way to the back of the bookshelf. That "dead" space behind such books is good for several skeins.
5. Do you wear all your shoes at the same time? No, stick a skein of yarn in each unworn shoe (boots are great for this very reason).
6. Everyone has clothes in the closet that are never, ever worn. Sew up the bottoms of the garments, insert yarn. Do not forget to sew up bottoms of sleeves. There's enough in each sleeve for more than a bag's worth.
7. Never cook, only order take-out or go to restaurants. You've now got the whole oven!
8. Look to the china cabinet. That large soup tureen? Maybe a bag. Large teapot? A few balls. Covered dish? The same.
9. The freezer is advantageous for fuzzies such as angora or mohair. Make sure to place in plastic bag first. This is known as the high-fiber diet!
10. Get a really large box and fill it up with lots and lots of yarn. Put a tablecloth over it. Voila, instant dresser…

Anonyymi kirjoitti...

Omalla kohdallani meni niin, että akuutti suru vei myös käsityöt pois elämästäni (varmemmaksi vakuudeksi ompelukoneeni hajosi, kun olin esikoisen housut lyhentänyt pikkuveljiensä hautajaisiin).

En tiedä, kumpi tuli ensin, voimien palautuminen vai käsityöt, vai kulkivatko ne käsi kädessä. Ehkä opin suremaan, eikä siihen surutyön tekoon tarvinnut enää käyttää koko aivokapasiteettia (kuten esimerkiksi käy autolla ajoa opetellessa, ensin ei pysty edes purkkaa syömään ettei vaan aja ojaan, ja kun ajo tulee rutiiniksi, niin ei enää edes huomaa ajavansa...)

Edelleen huomaan sen, että huonona päivänä eivät kädet tee mitään. Suru ottaa oman tilansa ja aikansa, eikä mikään, mikä helpottaa oloa, ole väärin (ellei se vahingoita ympäristöä ja/tai ympäröiviä ihmisiä).

Sahrami-Arja neulontalistalta

Kati E kirjoitti...

Voih ziina ja arja. Sympatiani ovat täysin puolellanne.

Hyvä kuitenkin, että osaatte puhua aiheesta. Se ei helpota, mutta auttaa käsittelemään asioita.

Anonyymi kirjoitti...

On hyvä surra surunsa pois, tekee sen sitten jollain konkreettisella tekemisellä tai ei.
Olen kovasti seurannut juttuanne ja myös itselläni on suru.
Sinä olet Ziina _todella_ taitava käsistäsi!!!

Anonyymi kirjoitti...

On hyvä surra surunsa pois, tekee sen sitten jollain konkreettisella tekemisellä tai ei.
Olen kovasti seurannut juttuanne ja myös itselläni on suru.
Sinä olet Ziina _todella_ taitava käsistäsi!!!

Anonyymi kirjoitti...

Voimahali Ziinalle ja läheisille! Luulen, että neulominen tai ihan mikä tahansa puuhastelu auttaa unohtamaan surun edes hetkeksi. Siihen kun ei ole keksitty on/off-nappia... Mutta se jäämöhkäle sisällä vaatii hirvittävän paljon aikaa sulaakseen, mutta kyllä se siitä pienenee, vähitellen!

Olette ajatuksissani vähän väliä,

Tiina

Ninni kirjoitti...

Minäkin lähetän voimahaleja Arjalle ja Ziinalle, vaikken tiedäkään mistä on kysymyt. Joka tapauksessa, voimia suruun, mikä se Ziinalla sitten onkin.
Neulominen kyllä tosiaan auttaa suruun, ahdistukseen ja levottomuuteen. Itse söisin paljon enemmän rauhoittavia ja psyykelääkkeitä, jos en neuloisi. Neulominen tutkitusti tasaa aivotoimintaa ja rentouttaa mieltä.

Anonyymi kirjoitti...

Sympatiaa täältäkin päin, vaikka en tiedäkään, mistä on kysymys. Täytyy sanoa, että tällä hetkellä on suuria suruja ja pieniä suruja, mutta pitää vain jaksaa uskoa siihen, että asiat muuttuvat parempaan päin. Voimia ja jaksamista ja parempaa tätä vuotta! - Marjut