17. elokuuta 2010

Mustikassa


Se on tänä syksynä tuo mustikka kadonnut luonnonvara, jossain sitä saa etsiä jopa kiven alta. Ja jos vaikka satutkin niitä löytämään niin ovat ne silloin kuivuneita ja ryppyisiä kuin mummon pylly (botoksi ei tiettävästi vaikuta marjoihin)...Parin mustikanmetsästyskerran jälkeen onnistuin löytämään niitä kunnollisia yhdeltä vakipaikalta, uudesta paikasta suolta ja aivan sattumalta kotiinlähtiessäni tänään törmäsin oikeaan mustikkaemosuoneen. Puskat notkuivat marjoja aivan sinisenään ja saavuin kotiin onnellisena koska tiedän mitä teen huomenna. Ainakin kaksikymmentä litraa marjoja, tälläisenä huonona marjavuotena! Ja bongasinpa parin ämpärin verran puolukoitakin jotka odottelevat poimijaansa parin viikon päästä. Oh joy!

Vai pitäisiköhän ottaa se otsalamppu ja mennä jo nyt illalla?





Mukana marjassa on myös Luca jonka huomasin myös pitävän mustikoista. Ämpäriä pitää muistaa vahtia vahdilta jottei se tyhjene ennenaikaisesti (ejaculatio praecox?)

Työtehtävänä Lucalla on vahtia susia, karhuja ja ilveksiä vaikka tosipaikan tullen luulen että tuo neuvottelisi jonkin diilin suurpetojen kanssa ja huomaisin koiran kiitävän karkuun kun jalkani olisi jo jonkin pedon kidassa;"Syökää tuo, siitä riittää useammalle". Ihannoin sitä mummoa joka ajoi kaksi sutta pakoon pelkkä marjanpoimuri aseenaan.

PS: Jos jollakulla ei satu olemaan riittävästi hirvikärpäsiä niin voin lähettää pari ämpärillistä tulemaan. Parikymmentä ötökkää per metsäkerta on aika hermojaraastavaa seuraa.

Hot and lazy summer has gone and now it´s time to pick blueberries, redcurrants and blackcurrants. Lingonberries are ready in couple of weeks. There are not much berries (but I searched until I found at least some) in the woods because it was very hot and dry at the whole july, there was only one day in whole month when it was under +25 celsius. I have a new guardian to keep beasts away, his name is Luca and he´s a mittelspitz and a little rascal.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä minä ainakin olisin kallistunut sen otsalamppukeikan puoleen, sillä ainahan joku(??) saattaa ehtiä ennen sinua keräämään juuri NE mustikat. Onnea vaan kun olet löytänyt syötäviä, täällä etelässä on kyllä mustikoita, mutta niin kovia ja pieniä ettei niitä kyllä kerää vanha Erkkikään.

Minna kirjoitti...

Mulla on palvelu pelannut melko hyvin kun ystävä on poiminut, putsannut, laittanut pakastusrasioihin ja tuonut ovelle nuo mustikat. Melko hyvin vaan, koska olen itte joutunut viemään ne alakertaan pakastimeen.