Mitä ihmettä Wolfgang! / What´s happened to Wolfgang?

Saksan postilaitos yllätti minut miltei housut nilkoissa, perjantaina lähettivät lehden ja se oli maanantaiaamuna laatikossa?????????????? Kurkistus lehden sisälle onnistuu täällä.
Rebecca on todella kiva lehti josta löytyy useita mieleisiä malleja, harmi että se pitää aina tilata saksasta.

Tiistai menikin hiljaisissa merkeissä. Keskiviikkona postilaatikko oli aivan täynnä, Gabaldonin uusin kirja ja Mme. Niinalle osoitettu suuri kirjelähetys Ranskasta. Näissä ranskalaisissa neulemalleissa on jotain tenhoa, kaikkiin opuksiin voi tutustua lähemmin täällä. (No pahus, eikös tuonnekin ollut jo tullut uusia lehtiä.) Plus että varmasti olet muodissa mukana jos noista jotain neulot.


Keskiviikkopäivälle saatiin ajoitettua myös maanmittarin käynti lempeässä tihkusateessa ja kello kahdestatoista eteenpäin helsinginreissu. Miehen hoitaessa rengasostoksiaan, minä marssin metroasemalla ja suhautin keskustaan (vähänkö olin ei-maalainen) Menitaan jossa hipelöin pitkään ja hartaasti kaikki rowanin langat läpi, tunnustelin hellästi jaegereita ja otin ronskin kouraisun wetterhoffin silviasta.
Ronskeja kouraisuja harrasti myös eräs pieni rattaissa istuva langanrakastaja joka reippaana nappulana tiputteli keriä lattialle. Siirryin oitis kauemmaksi jottei minua olisi sekoitettu asiaan, jokainen äiti varmaan oppii aikanaan sen että lapsen ja kauppatavaran turvaväli on vähintään puoli metriä.
Menitasta adoptoin nämä, ja muistinpa jopa sen puuttuvan 3mm pyöröpuikonkin hankkia. Aiemmin ainoa 3mm pyöröni oli bambuinen, ei kiva kaikille neuleille.


Matkani jatkui Hobboksiin. Olin iloinen että löysin tämän Knitting Naturen sieltä. Selasin näet kaupan koko neulekirjaston läpi enkä löytänyt oikein mitään miellyttävää, moni kirja putosi amazonin wish listiltä nyt pois. Ja akateemisen lehtihyllyltä ei löytynyt mitään kivaa.
Huonosti navigoiden (mistä hitosta minä voisin arvata että Unioninkatu on osittain yksisuuntainen) löysimme Hakaniemen hallin ja yläkerrasta Vihreän Vyyhdin. Olin aina olettanut kaupan olevan muutakin kuin pieni myyntitiski nurkassa mutta sellainen se oli. Mukaan löytyi sukkalankoja ja ohuemmat puikot. Harmi kyllä sopivia ruusupuisia pyöröjä ei löytynyt mutta niitä on tulossa. Juttelimme myyjän kanssa myös ruusupuisten tai eebenpuisten virkkuukoukkujen ottamisesta valikoimiin, bambukoukuissa on se ikävä puoli että bambun syyt ovat karheita ja repivät langan kuituja. Jään toiveikkaana odottamaan puisia koukkuja:)
Muistin myös ostaa tyttären villatakkiin napit ja hameeseen vetoketjun Punaisesta Langasta.

Paluumatkalla eksyimme Pasilan kautta Ikeaan ja tietenkin Biltemaan. Shoppailimme hillitysti, mieheni ruokki minut broileripastalla Liljendahlilla (pastakastikkeessa oli aivan varmasti laktoosia mutta se on sen ajan murhe se) ja kotiin päästyämme olin niin väsynyt etten jaksanut kunnolla edes lehtiä selailla.

I`ll translate later, now I´m exhausted about shopping and flue.