Arvon naiset, jos jatkuvasti nimitätte käsitöitänne näpertämiseksi, nyhertämiseksi, väkertämiseksi tai tuhertamiseksi niin kukaan ei takuulla arvosta työnne tuloksia. Eivät ne teidän miehennekään tuherra tai näperrä, he askartelevat, tuunaavat, rakentavat tai harrastavat ja ilmiselvästi arvostavat tekemisiään enemmän.
Jos muut eivät suostu ymmärtämään miten hienoa on tehdä jotain käsillään niin kertokaa se heille suoraan. Käyttäkää apuna vaikka euroja: "Katsos miten hienon villapaidan tein samalla kun iltaisin katsoin telkkaria. Vastaava maksaisi kaupassa ainakin sata euroa." Tai kertokaa heille että "tämän villapaidan neulomiseen meni minulta yhteensä 26 tuntia". Tällöin toisen on melkeinpä pakko arvostaa työtäsi, eikö?
Jos tekeleenne on epäonnistunut, olette kuitenkin varmaan oppineet virheistänne. Aina voi purkaa tai korjata tai vaikkapa peittää virhekohdan vaikka kukkasella. Jotkut virheet ovat niin pieniä etteivät muut niitä huomaa jollei suorastaan sormella tökkää. Käsityö on ainaisen oppimisen prosessi ja aikaa sen hiomiseen täydelliseksi on koko ihmisikä. Tai voit päättää olevasi taiteellinen ja tehdä asiat ihan omalla tyylilläsi, pääasia että olet itse tyytyväinen ja ARVOSTAT omatekemääsi.
Ainaisesti tuhertamisesta huomautteleva anoppi ei taida itse osata tehdä mitään. Voithan ystävällisesti luvata opettaa hänelle neulomista kun seuraavan kerran suvaitset visiteerata hänen luonaan, pieni näpäytys käsitöitä arvostamattomalle on paikallaan. Voit myös muistuttaa häntä joutilaista kotiäideistä jotka istuvat teeveen ääressä vain chattaillakseen kännyköillään tai tuijottaen salkkareitten tai kaunareiden uusimpia juonenkäänteitä. Sinähän sentään käytät aikasi hyödyllisesti...
Anna arvoa myös muiden vaivannäölle:
Vaikka en itse ymmärrä esimerkiksi nukkekodin tekijöitä, olen silti ihaillut suuresti pienten esineiden siroutta ja aidonoloisuutta. Koska arvostan omia kätteni töitä, ymmärrän muidenkin, täysin erilaisten askartelujen vievän aikaa ja vaativan taitoa. Harmittaa katsella kun jokin halpatuote hongkongista kelpaa kuluttajille mieluummin kuin kunnolla kotimaassa tehty.
Käsitöitä ei myydä Suomessa niille kuuluvin hinnoin, yleinen ilmapiiri vaatii paljon kohentamista ennenkuin niin tapahtuu. Nolottaa katsella vierestä jossain markkinoilla kun ihmiset kauhistelevat kovaan ääneen käsitöiden korkeaa hintaa, vieläpä tekijän itse ollessa paikalla. Pitäisikö julkaista yleiset tuntipalkkataulukot käsitöille, tyyliin virkkaus ja neulonta 11 e/tunti, helmityöt 10 e/tunti, ompelu 10 e/tunti. Tämän taulukon kun sitten näyttää jokaiselle joka marisee käsin tehdyn korkeata hintaa, niin alkaako yleinen käsitys muuttua?
This time only finnish, remember to respect your own work, maybe then others will, too.
26 kommenttia:
Eipä tähän tartte muuta lisätä .
nim. pienipalkkainen valtionvirkanainen..
Olet ihan täysin oikeassa, itsellekin sattuu korvaan omien töiden "väkerrykseksi" kutsuminen. Erityisesti se sattuu korvaan blogin nimissä, vironkielisissa käsityöblogeissa on erittäin yleistä nimetä bloginsa tyyliin "XXX:n tuherrukset".
Omia töitä saan haukkua vaan itse, joskus se helpottaa purkupäätöksen aikaansaamista (Nimimerkki "Purin Eilen Kolme Kertaa Neulotun Topin Taikka Mörvelön") mutta muilla ei ole sanomista. Onneksi ei ole edes sellaisia tuttuja ketä väheksyisi käsitöitäni, ainakaan kasvotusten.
Aivan oikein.
Mä en suostu sanomaan töitäni tuherrukseksi tai näperrykseksi tai nipertelyksi tai millään muullakaan pienentävällä nimellä. Mä näen PALJON vaivaa niiden eteen ja usein jopa onnistun mielestäni. Mä olen ylpeä niistä ja pidän niitä myös ylpeästi.
Ei vaan oikein sovi suomalaiseen mentaliteettiin olla ylpeitä omasta työstään tai ainakaan _julkisesti_ sanoa sitä. Ylpeän mainetta pitää välttää keinolla millä hyvänsä. -Mulla se on kyllä jo, niin että mua se ei enää haittaa ;-D
Täyttä Asiaa!
Ei tuota paremmin voi sanoa...
Meillä suvussa tuntuu muut arvostavan enemmän itsetehtyjä juttuja, kuin minä itse. Kaikki aina ihastelevat ja kehuvat ja päivittelevät, että miten olet noin ahkera ja teet siistiä jälkeä. Itse pidän ihan itsestäänselvyytenä, että jos jotain teen, niin teen sen siististi. Ja käsitöitä en laske ahkeruudeksi, vaan ajankuluksi ja harrastukseksi, joka syö aikaa muilta tärkeämmiltä asioilta.
Arvostan kyllä muiden käsitöitä, mutta omia töitä en osaa arvostaa samalla tavalla. Onneksi on kaverit ja sukulaiset, jotka auttavat tajuamaan, että kaikki eivät telkkaria tuijottaessa samalla neulo. Ja jotkut eivät edes osaa neuloa. Ja ne, jotka osaavat, eivät välttämättä kehtaa.
Olen kyllä ylpeä omista töistäni ja joskus saatan jopa ihmetellä, että miten osasinkin tehdä jonkun omasta mielestäni hienon jutun, mutta silti en pidä niitä kovinkaan kummoisina tai mitään erityistaitoja vaativina.
Onneksi siis omassa lähipiirissä ei ole havaittavissa asenneongelmaa. Omakin asenne alkaa pikkuhiljaa muuttumaan bloggailun myötä, kun saa palautetta omista töistä. Tosin välillä olis kiva saada rakentavampaakin palautetta. ;)
Mulle kuitenkin on tärkeintä, että itse pidän siitä, mitä teen. Aika pian oppii tuntemaan ne, joille töitään viitsii edes näyttää. Enpä juurikaan esittele töitäni sellaisille, joiden tiedän vähät niistä välittävän.
"Joutilaat kotirouvat" ja "huomauttelevat anopit" jätän silti näpäyttämättä, ei se kuitenkaan kasvattaisi heidän arvostustaan käsitöitä kohtaan. Huumori voisi toimia paremmin.
Hih. Täällä yksi "joutilas kotirouva".
Ja mun anoppi on yhtä taitava, taitavampikin käsityöihminen, joten meidän suuri yhteinen rakkaus on juuri käsityöt. En siis missään tapauksessa saa sieltä suunnalta mitää muita kuin ihailevia /arvostavia kommentteja.
No, ymmärrän toki, että nuo oli tarkoitettu esimerkkitapauksiksi, enkä missään tapauksessa pahastunut :D.
Osuvat esimerkit ovat kuitenkin jonkilaista yleistystä nekin, eivätkä siis aina pidäkään paikkansa.
Mulla on ehkä onni elää ympäristössä, jossa käsitöitä arvostetaan ihan yleisesti, siksi mulla on "varaa" nimittää omiani pikku-pikkutekeleiksi.
Ja uskon ehkä juuri itse pystyväni parempaan ja enempään, siksi en koe kovinkaan usein saavani niistä mitenkään aliarvostavaa kohtelua muilta. Esikuvina olevat tuhattaitoiset mummu, täti ja anoppi velvoittavat kieltämättä, vaikken heihin itseäni vertailekaan.
(Joidenkin naapurien kommentit ommelluista lastenvaatteista aikoinaan alkavat nekin jo unohtua.)
Hyvä ja aiheellinen kirjoitus silti noin yleisesti ottaen :).
TÄyttä asiaa!!
Aamen!
Eipä tähän muuta tarvi sanoa.
Mua on kyllä aina ottanu päähän toi hinnoista valittaminen.. Tottakai kädentyölle ja taidolle pitää maksaa kuuluva hinta! Moni ihminen ei tiedä kuinka ison työn takana on esimerkiksi villapaidan neulominen.. Ihan täyttä asiaa puhut! (mutta mä kutsun silti aina välillä joitakin töitä niperryksiksi ja näperryksiksi koska oon vaan sellanen näpertäjä.. :D)
Minä ainakin näperrän ja väkerrän nyt ja aina ihan omaksi ilokseni ja harrastuksekseni. Samoin minä sanon tavaroita/esineitä aika yleisesti romuiksi :) Ei se niiden (käyttö)arvoa vähennä.
Harvemmin tulee rinta rottingilla omia töitä kehuttua, mutta en harrasta itseni kehumista muutenkaan :) Jos annan jotain toiselle, niin onhan se kiva kuulla "onpa hieno"-kommentteja. Minunkin pieni tuttavapiirini on siinä mielessä kiitollista kohderyhmää, etteivät ainakaan kitise "itetehyistä kutaleista". Jos kitisisivät, niin enpä toiste antaisi/esittelisi omia tekeleitäni. Tai sitten antaisin uhallanikin =)
Olen aina arvostanut muiden töitä ja mieluummin maksan 25 euroa käsinukesta messuilta, kuin sen viisi euroa hännättömästä ja takajalattomasta vain Stockmannin lahjapaperin takia... Onhan se kiva ostaa/tehdä ja antaa sellaista, mitä joka putiikista ei löydy :)
J.K. laske epämääräiset/arvottomat sanavaihtoehdot käsitöille. *virn* Palaankin tästä nyhertämään seuraavaan korttipohjaan reikiä...
Tää onkin jännä juttu. Itse en koe näperämisen tai nyherämisen olevan sanoina mitenkää halventaavaa jotain työtä kohtaa. Ne vaan ehkä kuvaa työtä enemmän kuin asratelu tai muu vastaava. Se, että jos olen esim. näperrelly jonkin kortin ei tarkoita sitä ettenkö voisi olla siihen hyvinkin tyytyväinen. Kysymys voi olla sanojen käyttötavasta ja myös näistä murrealuista. (Esim . kehdata savossa on viitsimistä, mutta jossain siihen liittyy häpeämisen merkitys)
Totta on kuitenkin se että jos ei itse arvosta työtään, oppivat muutkin hyvin pian, että näitä töitä ei tarvitse arvostaa. Jokainen joka jotain käsillään tekee ansaitsee työstää arvostusta - sekä hinnassa että muutenkin. Se on saletti!
Täyttä asiaa. Näpertely ja nipertely ja tekeleet aiheuttaa sanoina aina pänsärkyä. Ymmärrän sen aina niin, ettei ihminen oikeasti edes arvosta sitä mitä tkee, tai sitten kainompana odottaa mahtaakohan joku toinen nostaa sen kissanhännän ylös (kun ei itse ilkee).
Toisaalta en itsekään aina jaksa pyytää huopajutuistani niistä kuuluvaa hintaa (ja nimittelen niitä "jutuiksi", en esim. asusteiksi). Kun niiden tekeminen ei enää tuota tuskaa, unohtaa ettei kukaan toinen välttämättä osaisi tai viitsisi niitä tehdä, mikä taas perustelee hinnan.
Mutta mutta, eikös myyjän ja ostajan täydy kuitenkin aina kohdata toisensa hintatasolla, muutenhan kumpikaan ei saa mitään?
Hyvä Ziina, tosi hyvä kirjoitus!!
Mä olen törmännyt enimmäkseen niihin "ihasteleviin" katseisiin ja tokaisuihin "Kuin sä osaat? Mä en itte ole ikinä tehnyt mitään".
Harvasen päivä joku naapuri tulee kattelemaan että "Mikäs sulla nyt on puikoilla, eilen sä teit valkoista, mikäs siitä tuli? Ja mitä nyt teet?" Varjo kääntyy iltapäivällä etupihalle ja raahaudumme (jos kotona ollaan) takapihalta tai sisältä siihen ja ihastutan työstä palaavia naapureita :D
Mulle sanat "näpertäminen, nyhertäminen, väkertäminen tai tuhertamiseksi nipertäminen...." mitä niitä ikinä onkaan, kuuluu perussanastooni enkä tarkoita niillä mitenkään negatiivista. Sitä vaan tulee aina nyprättyä ja näprättyä :D Jopa nysvättyä!
En tiedä onko näillä sanoilla erimerkitys eri murteissa (?) tai eripuolilla suomea.
Olen monesti miettinyt hintaa käsityölleni, vaikeaa se on hinnoitella, ei siitä voi tuntitaksaa pyytää vaan homma on otettava urakkana.
Itse olen vaatetusalan ammattilainen mutta nää tekstiilityöt on mulle _vain_ harrastus, kiva sellainen. Niitä tekee kun on vaan halu _näprätä_ kokoajan, en pysty olemaan paikoillani hetkeäkään. Jos joku kaveri haluaa pipon niin saatan sen vaikka 5e:lla myydä...riippuu ystävyyssuhteestä *heh*.
Mutta jos multa tilataan hääpuku tai mikä tahansa suunniteltava, kaavoitettava, ommeltava niin siitä otan kunnon hinnan, vähän niinkuin ammattiylpeys ;)
En tiedä osaanko selittää, mutta pointtina kai se, että riippuu niinpaljon siitä suhteestaan käsitöihin...missä valossa näkee itsensä, niin kai se arvostus on sitten sen mukaista.
Vaatimaton ei tarvitse munkaan mielestä olla ;)
Aargh! Just mainitsin näpertelystä yhdessä jutussani! Mutta minulle se tarkoittaa sitä jalointa käsityön astetta, sitä monimutkaista ja vaativaa, johon tarvitaan eniten hermoa, vakaata kättä ja terävää katsetta (ja näkemystä).
Mut oikeassa tiätty olet, käsityön arvostus on niin alamaissa että se on jotain järkyttävää. Ja hinnat mallia polku.
Olen täysin samaa mieltä kanssasi ja minua ärsyttää myös että joidenkin blogien nimistä jo näkee ettei arvosta omaa harrastustaan. Miksi vaivautua blogaamaan, jos ei arvosta itseään , minä en ainakaan vaivaudu lukemaan niitä blogeja.
t Maikki
Kukas kissan hännän nostaa jos ei kissa itse!
Jos miulta aletaan tinkimään hintaa niin sitten saavat etsiä tekijänsä muualta, se on toiminut hyvin. Itse sanon työlleni sen hinnan mitä olisin itsekin valmis maksamaan ja tinkimään en ala.
Niin, ja mie elän tällä käsityöhommalla. Monikaan ei tajua millaisia kuluja on tässäkin työssä, ei ne verot ole ainoot mutta ei vähäisemmätkään.
Terveisiä Pientä NIPERRYSTÄ-blogista. Esittelen blogissani minulle tosi tärkeitä, mielestäni ihania niperryksiäni. Niperrys kuvaa lähinnä jonkin pienen, tarkan asian tekemistä, tarkkaa työstämistä tms... Minun blogin nimessä se tarkoittaa sitä, että tykkään tehdä pienehköjä juttuja (toki isommistakin haaveillen), pidän pienten juttujen nipertämisestä. Niin se vain on:))
Minusta on erikoista, että jotkut sanovat, etteivät voi lukea blogeja, joissa nimessä mainitaan "pakerrus, väkerrys, nyherrys, niperrys, näperrys jne..." Jaa??
Mä en itse mielelläni lue blogeja, joissa pelkkää tekstiä (kuvattomuus), tai esim rasismia, loukkausta, muiden ala-arvostusta, minua kiinnostamattomia aiheita tms...
No, kukin valitsemme mitä luemme ja miksi. Itse en vaihda blogini nimeä "Lumoaviksi luomuksiksi" tms jotta saisin yhden tai kaksi lisälukijaa...
Mielestäni käsityön hinta on se, minkä ostaja on siitä valmis maksamaan. Toki tehdylle työlle pitää antaa arvoa, se on kunkin tekijän oikeus... Mä en itse osta itselleni mitään mistä en pidä, vain sen vuoksi että se olisi käsintehty. Ostamallani tuotteella pitää olla muitakin ominaisuuksia kuin käsintehty. Toki kauniista, hyvintehdystä käsityöstä olen valmis maksamaan...
Täällä jatkan nipertelyjäni:)) Ne on hienoja ja maksais sikana, jos myisin - hih - !!
(anteeksi, tuli kahteen kertaan, poistin toisen!)
Kiitos kaikille hyvistä ja pohdiskelevista kommenteista.
Itse sain jokunen aika sitten tilauksen kahdesta essusta ja tilauksen antaja päivitteli käsityöni hintaa sanoen, että saisi halvemmalla kaupasta! Tämä kyllä ärsytti, koska marketin made in China tavarasta ja käsityöstä ei voi puhua edes samassa lauseessa!! Jos tilaa käsityötä, niin myös maksaa käsityöstä.
Minä peesaan Eusua. Ja Väkertelen ihan ylpeästi.
Minulle sanan käyttäminen tarkoittaa sitä, että teen töitä omaksi ilokseni ja vapaa-ajallani, ilman mitään tulostavoitteita. Ei siihen liity minkäänlaista kehujen kalastelua tai omien taitojen väheksyntää.
Voisihan sitä aina muuttaa bloginsa nimen "Rumiksi neuletöiksi" jos nimivalinnallaan haluaisi viestiä töidensä halveksuntaa.
Käsitöitä arvostetaan kyllä juhlapuheen tasolla, mutta teot puhuvat muuta. Poikani on puuseppä ja kaikki tuttavat aikoinaan ylistivät kilvan hänen uranvalintaansa, että kuinka on niin hienoa, kun osaa käsillään tehdä mitä vain ja blaablaa. Mutta huonekalunsa ostavat edellen halpamyymälöistä, joiden tuotteissa ei suomalaisen puuusepän kädenjälki taatusti näy. Ja pojan työpaikan valmistamia pitävät sikakalliina....
Jännä taas kerran huomata, miten eri tavalla ihmiset tulkitsevat lukemaansa.
Kutsun itseäni blogissani Nyhertäjäksi ihan siitä syystä, että nyhertäminen kuvaa tapaani tehdä käsitöitä. Ihan lapsesta asti olen halunnut tehdä itse käsilläni, kokeilla ja yrittää saada aikaan itse suunnittelemani työ. Osaan perustekniikat (ja opettelen uutta jos mielessäni oleva työ vaatii sitä), en aina välitä tavanomaisista tavoista tehdä tietty asia vaan haluan itse kokeilla, saanko aikaan sellaista kuin haluan tekemällä sen omalla tavallani. Nyhertäminen (tai nipertely, väkertely jne.) ei mielestäni ole mitenkään vähättelevä termi, vain kuvaavampi kuin neutraali "tekeminen". Mieleeni ei ole edes tätä ennen tullut, että nyhertämisen voisi käsittää negatiivisena, sillä minulle se edustaa vain pikkuisen elävämpää kieltä.
Voihan sitä snobbailua harrastaa vaikka rajaamalla pois blogit joiden nimestä ei pidä, mutta eikö sanonta kuulukin, ettei nimi miestä pahenna jollei mies nimeä?
Lähetä kommentti